Lol noob

Ok, en oikee tiedä miten mä tänn alottaisin. Aattelin kuitenkin kertoa hieman, että missä mennään.
Postausta ei oo viimeaikoina tullut senkään takia, että mun tietokone meni rikki eikä tolla shaiba luurilla todellakaan kirjotella mitään järkeviä postauksia. Tai yleensäkkään ei oikeen kiinnosta tollasta pikkunäyttöä tuijjotella silmät kieros.
MUT anyways! Muuttopuuhia kai taas luvassa.. Taisiis mullahan on tulossa putkiremontti maaliskuun puolella tähän kämppään joka siis melkeen tarkoittaa sitä, että asuminen tässä asunnossa on mahdotonta sen melun puolesta.
 Laitettiin lehteen ilmoitus ja tosi hyvin on oikeestaan tullutkin yhteydenottoja, jee!

Mutta aihe kuitenkin mistä oli alunperin tarkoitus kirjottaa on se minkä parissa oon itekkin moneen otteeseen paininut. En oikeen tiedä miten tän muotoilisin, mut siis se miks sä olet somessa, se että miksi sä olet siellä ask.fm:ssä tai kirjotat blogia tai vlogaat.
Tää aihe tuli mulle siis mieleen oikeestaan askista, siellä yks puolituttu kirjotteli että haluis hirveenä alottaa blogin kirjotuksen, mutt pelkää ettei sillä olisi lukioita.
Siis joo ymmärrän kyllä täysin, että seuraajat, tilaajat ja lukjat motivoivat sua siihen touhuun, mutta esim. mulla tää  on ihan täysin riippumatonta siitä kuinka monta lukijaa mulla on ... Oikeestaan mullahan ei niitä edes ole, mutta se että mä pääsen ilmasemaan julki mun mielipiteen asioista tai jakaa muuten vaan itselleni  "tärkeitä" asioita täällä.. se on se millä on oikeesti väliä.
Eikä mulle oikeestaan mitkään liket tai muut oo ikinä merkannu mitään, en pyri todellakaan kasvattamaan mitään maailman suurinta internet mainetta tai tuoda itseäni esille jatkuvasti, minkä takia en oikeestaan mainostakkaan esim. tätä blogiani kun omassa facebookissani sillon tällön sekä ask.fm:ssä ja joskus irc-galleriassa. (KYLLÄ MULTA LÖYTYY SELLAINEN)
Muutenkin itselläni siis on ollut kirjottaminen aina jotenkin tosi lähellä sydäntä, mutta kuitenkin jäänyt toooosi pitkäksi aikaa.
Eli eipä tässä kai tämän enempää, pidetään tää nyt lyhyenä tekstinä.
Kiitos ja kuittaus.
-Piusa

Mikä minä olen, mikä minä olin?

Olen jo hetken miettinyt, kuka mä olen? Kuka mä olin? Miten mä olen muovautunut tälläseksi ja minkälaista elämää mä elän, elin ja tulen elämään.

Omasta mielestäni ja muiden suustakin olen tätä kuullut olen ollut ihan pienestä asti vähän sellanen "oman tien kulkia", mun on aina ollut tosivaikea tehdä jotain miellyttääkseni muita, tosi harvasta ihmisestä oon koskaan välittänyt niin paljoo, että olisin uhrannut paljookaan niiden eteen ja välillä vaikka välitänkin en osaa sitä aina ehkä parhaalla mahdollisella tavalla  ilmaista.

Olen siis suhteellisen itsekäs sekä useasti tavoittelen vain itselleni hyvää, olen yrittänyt tästä tavasta päästä  irti ja ottaa muut huomioon ja tiettyjen ihmisten kohdalla onnistunutkin siinä, muttei niin kauheen hyvin tuloksin.

Kohteeksi otan nää reppanat, johon loppujen lopuksi ihastun, mutta varmaan vaan sen takia valitsen kyseiset "elämässä onnistujat", että koen olevani tarvittu. Ja noh sairaalla tavalla nautin siitä tunteesta, kun joku tarvitsee mua ja  on lähes riippuvainen, sellainen mä vaan olen ja osaan kyllä myöntää tän itselleni ja myös muille.

Mä olen myös edistynyt elämässäni, olen jättänyt päihdekuviot taakseni, menihän siinä sumussa melkeen kaksivuotta elämästäni. (siis aktiiviivisin käyttö tapahtui noina kahtena vuotena, päihteiden käytön kanssa ongelmia ollut monia vuosia)Siitä parista vuodesta ei ole oikein hirveen hyviä muistikuvia, joista voisin oikeestaan kirjottaa ja , jos on on ne vähän liikaa kirjotettaviksi.

Voin kuitenkin sanoa, että jos katsoisin itseäni ulkopuolisen silmin n. vuosi sitten  olisi näky kutakuinkin sanoinkuvailtuna : Epätoivoinen, sairas, rasittava, epävakaa.. ja lista vain jatkuisi. 

Naurattaa kuinka tyhmä olin tuolloin, kieltäydyin hoidoista silloin.. Hoitoa en olisi saanut päihdeongelmaani tietenkään vaan mielialoihini, päihdeongelmiahan aina vähättelin lääkäreille ja sosiaali -sekä nuorisotyöntekijälleni. Mutta vihdoin kun olisin saanut mielialalääkkeet , oli vastaukseni  "en tahdo turruttaa itseäni lääkityksellä vaan haluan  tuhota ongelmieni lähteen, joka ahdistusta ja pahaa oloa aiheuttaa, lääkkeet ovat viimeinen vaihtoehtoni".

Jonka jälkeen tietenkin itse lääkitsin itseäni alkoholilla tai laittomilla päihteillä, ehkä olisi sillon pitänyt tajuta että "OTA ITSEÄSI NISKASTA NYT KIINNI SULLE TARJOTAAN SIIHEN MAHDOLLISUUS".

´Toisaalta se mihin "tilaan" menin päihdyttyä oli tila, joka tarjosi mulle kuuluvuutta, lohtua ja ennen kaikkea irtautumista arjesta ja siitä mitä en halunnut omin silmin katsoa: todellisuudesta.

En ikinä ajatellut ton kuvion olevan niin vakavaa tai paha, mutta nyt puolivuotta raitista elämää viettäneenä tajusin kuitenkin asiat. Eli jokapäiväinen päivän menu olikin: eskapismia Pian tapaan.

Nyt olen oppinut jo käsittelemään tunteitani niinkun niitä kuuluu, vaikka hankalaa se on ollut sillä ennen oli aina helpoin vaihtoehto vain puhelinsoiton tai kauppareissun päässä, nyt joudun oikeasti käsittelemään kaikkein vaikeimmatkin asiat ja käsittelen nyt niitäkin asioita jotka ovat jääneet  auki sillon kun ne sysäsin vaan kuosin taakse.

Mutta huomaan olevani pirteämpi  ja oikeastaan on mukava taas tuntea myös negatiivisia tunteita, itseasiassa itku on parasta lääkettä pahaan mieleen, ei päihteeet ja hei.. itkeminen ei maksa mitään, eikä tuu edes laskuja.  Vaikka tää kuulostaa älyttömän tekopyhältä jne. niin se on vaan totuus, mieluiten harmaata arkea murheineen jne. kun kitkuiset ja sekavuuden seisteiset päivät .

Ei en ole kovinkaan ylpeä siitä mitä oon ollut ja kirjottaminen on auttanut mua myöntämään minkälaisia ongelmia mulla on ollut, en puhu niistä ääneen ja saatankin kiistää välillä asioita, mutta ainoastaan sen takia että ei kukaan varmaan halua myöntää olevansa/olleensa tollanen luuseri ainakaan kovin hyvällä omallatunnolla.

Kiitos, jos jaksoitte lukea ! Aiheesta kirjottaminen oli mulle semi tärkeää ja oon ylpee siitä, että sain itsestäni näinkin paljon kirjoitettua.

-Piusa

Pika postaus

Apua ei oo taas tullu kirjoteltua hetkeen, mutta tähän lienee kyllä iihan hyvä syykin.
Oon nimittäin muuttanut vihdoin, jipii. Oon aika onnellinen, kämppä ihan keskustan läheisyydessä ja tosi tilava ja kiva.
Itse aiheeseen, viimekerrasta on asiat muuttunutkin oikeestaan kaikki lähtenyt rullaamaan jo paljon paremmin tietenkin tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta.
Sen lisäksi viikollopun tapahtumat avasivat suuresti mieltäni, vietin lauantain (?) siskoni kanssa täällä uudella asunnollani ja myöhemmin illalla lähdin häntä sitten torille saattamaan, että pääsee bussiin ja sillä kotiinsa.
Matkalla kuitenkin kohtasin viikollopun huvittamimman kohokohdan.. Nimeltämainitsemattomat henkilöt vislaa ja huutaa parvekkeeltaan minulle/meille (?). Tiedän kuitenkin huuteluiden ja örveltämisten kohdistuneen kuitenkin minuun.. Voiko aikuiset ihmiset vajota siis tälle ala/yläaste touhuun? Mitäkö he tällä huutelulla ja örvellyksellä saavuttavat? Noh minäpä kerron.... Todennäkösesti pönkittävät egoaan joukossa ja näytetään kuka näistä räkäkännissä olevista elämänonnistujista on tämän porukan "päällikkö".
Muka hauska teko kuitenkin sai minut  ajattelemaan, miten koskaan olen itse voinut olla tossa.. MÄ olen ollut se känninen ja sekanen urvelo kuka on huudellut, nyt mä nään kuinka noloa ja halventavaa toi on.
Ja kyllä, jos kyseiset henkilöt lukevat tätä tekstiä, ei mua kiinnosta mikä paskamyrsky tästä nousee itsehhän he käytöksellään sinä iltana todistivat todellisen älynsä ihan julkisesti ja voin tässä puhua varmasti monen ihmisen puolesta.
Ennnen itseasiassa ajattelinkin tosipaljon muiden mielipiteitä ja rakensin hieman omaa itseäni jopa sen mukaan, en uskaltanut olla omaa mieltä asioista enkä uskaltanut tykätä mistä halusin  tai ainakaan julkisesti.
NYT voin sanoa, etten ikinä halua siihen takasin.. En halua olla ns. henkisessävankeudessa , vaan sen takia mitä muut ajattelevat. Mä olen mitä mä olen, jos ette pidä ei se ole mun elämästä pois, sillon mä en tarvitse teitä.

Kuitenkin tässä pikainen postaus jostai randomista! Kuvia en voi valitettasti laittaa, kun en löydä  mistään piuhaa jolla siirtäisin kuvia puhelimesta koneelle.. (muuton mukavat puolet <3)
kiitos kuitenkin, jos jaksoitte lukea :)
- Piusa

let the right one in

Tosiaan oon miettiny tätä lähipiiriä, ja miettinyt ketä siihen päästän ja olen päästänyt.
Oon supistanut sitä nyt aikapaljon tulevan takia, mä näin ilkeesti sanottuna oon karsinut ne ihmiset siitä pois ketä en nää olevan mun  tulevaisuudessa edes kovin suuressa roolissa tai muuten asettanut, mut ikäviin tai stressaaviin tilanteisiin, olen siis ollut itsekäs.
Itsekkyydelleni on kuitenkin syyt, jotka tulevat ilmi myöhemmin älkää siis takertuko siihen.
Tänään kuitenkin tein vaikeimman päätöksen ja päästin ihmisestä irti, josta olin melkeen jo riippuvainen.
Tajusin eläneeni niiden vaaleanpunasten lasien läpikatsomassa maailmassa, vaikka olin itselleni vannonut ajat sitten, että  en anna näiden tunteiden enään repiä mua ees taas.. Näin kuitenkin on vierähtänyt taas muutama kuukausi, tänään ajattelin että jos tää ihminen vaa polkee mua henkisesti maahan sen sijasta, että yrittäisi mua sieltä nostaa, miksi pidän vielä sitä elämässäni?
Vaikka nää kusipäät mua kiehtoo, en anna tälle ihmiselle minkäänlaista tunnetilaa mun päänsisältä.
En vihaa, en rakasta, en välitä.. Hän ei ole mulle vaan mitään, eikä kukaan täysin tuntematon, mutta samaa aikaa se ketä rakastin.
Pahinta tässä on se, että tää on ku maailman pahimmat vierotusoireet ja fyysiset oireet tulee henkisenä, niiden valmiiksi paskojen kelojen päälle.
Mä pysyn silti vahvana, tälle ihmiselle: sä et ole mulle mitään, et nyt etkä tulevaisuudessa.
-Voimia minä, mä pystyn siihen.

kuumia kuulumisia

..Tai ei varmaan niin kuumia kun toi sää tuolla ulkoa, huh.

Ajattelin kuitenkin kirjoitella vähän kuulumisia ja muuta! Ensimmäiseksi on pakko kyllä hieman leijuskella urheilusuorituksillani, olen ollut super reipas! Bussi vaihtui dekkiin, perjantaina vedin päälle tunnin lenkin dekin kanssa, ja myöhemmin lähdin viellä yöllä vaeltamaan 7km.

Yöllä on kyllä niin mukavaa kävellä tai tuntuu, että matkakin menee puolet nopeeammin kun päiväll, ihanan viileä sää ja hämärää. Tykkäään!

Jotenkin mulla on myös sellainen tunne, että kaikki alkaa pikkuhiljaa järjestymään..Tietenkin tulevaisuus  viellä huolestuttaa, mutta luulen että kun ollaan tässä jo kaikenlaisesta selvitty ni miksei nyt selvittäis tänkin paskan läpi?

Eipä tässä muuta kiitos ja kumarrus!

Ohessa kuva minusta, odottelin Kristiania.8)

perjantaina ei mitään.

Jotenkin nyt on sellainen olo ollut viimeaikoina, etten jaksa ketään tai mitään, mutten kuitenkan oikeen yksinkään osaa oikein olla..Paitsi tänään, päätin että komeroidun nyt viikollopuksi.
Toivottavasti tää tunne nyt hälvenee tästä piakkoin, ja saisin omat asiani muutenkin kuntoon.

Ja niin, mulla on tosi ristiriitasia tuntemuksia muutenki yhdestä henkilöstä joka nyt on ollut jonkinaikaa mun elämässä, ja ollut isossakin roolissa siinä.
Tää henkilö ei siis liity siihen miksen halua olla mitenkään sosiaalinen tällähetkellä....
Mutta aiheeseen.. Tää henkilö on hölmöillyt elämänsä kanssa, tehnyt vääriä valintoja ja satuttanut myös mua niin monella eritavalla, ja suunnilleen ajanut mut siihen pisteeseen, että tehnyt mieli vaan huutaa ja käpertyä pieneksi palloksi nurkkaan ja repiä omia hiuksiaan suunnilleen päästä..
Mä en hirveesti ihmisiä sinänsä sääli, jos on oman elämänsä  sössiny tai omien toilailuiden takia on korviaan myötä ongelmissa. Tää ihminen kuitenki herättää mussa sellaset empatia/sympatia vyöryt aikaseksi, etten voi olla kun tekemättä kaikkeni sen eteen.
Tää ihminen on vetää mua puoleensa kun  ruoka läskiä, en käsitä.. Kaikenlisäksi, jos tottapuhutaan tää ihminen on niin keskenkasvuinen ja lapsellinen, mutta silti aidoin ihminen ketä oon tavannut..
Se ei turhaa esitä pitävänsä ihmisistä joista ei pidä, se osaa olla niin oma itsensä eikä häpeä  sitä eikä mieti muiden mielipiteitä.
Muiden mielipiteestä myös se, että ihmiset muodostaa tästä ihmisestä aivan liian nopeasti mielikuvan.
Tää henkilö täytyy tuntea, että tietää sen olevan aivan tajuttoman sympaattinen persoona, hän on päästäny mua vähän lähemmäs hänen aivotuksiaan ja  voin sanoa ymmärtäväni tätä ihmistä paremmin..
Ennen oli mullakin kauheen tuomitseva mielipide henkilöstä ja pidinkin sitä jopa alisuorittajana ja vaikka minä yhteiskunnan pohjasakkana suurinpiirtein, nyt olen tajunnut että tää ihminen on oikeesti vaan hukannut suunnan elämässään.

"Mä olen minä enkä mitään siihen lisää"

Ensimmäinen tekstini jee! En oikeestaan osaa alottaa, tai tosi hankalaa koska mulla on joku sata aihetta enkä tiedä mistä niistä kertoisin ensimmäiseksi, varmaan olisi ihan asiallista aloittaa hieman kertomalla kuka  on Piusa.
Eli Piusa on -94 vuonna syntynyt naispuoleinen henkilö, joka on rauhallinen ja rakastaa musiikkia.
Piusa rakastaa myös elokuvien katsomista ja nukkumista.. (jokseenkin ihan perus settiä eikös?)
Mussa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa siis niinkuin huomaatte.
Luonteeltaan olen tosi tempperamenttinen, äkkipikainen ja valmis kyllä puollustamaan ihmisiä ketä rakastan, välillä vähän sinisilmäisestikkin.
Yleensä seison periaatteitteni takana tosi vankasti ja mulla onkin paljon erillaisia periaatteita, joista tulen todennäköisesti aina kiinni pitämäänkin.
Olen myös kuullut minusta sanottavan, että olen hankala ihminen noh... Tämä voi olla kyllä aikalailla totta, tai siltä itsestänikin tuntuu välillä, mutta  eipä se väärinkään ole.

Se siitä, kirjottamisessa hiomista viellä mutta siinä jonkunlainen versio esittelystäni, mutta nyt haluisin aloittaa siis kirjoittamisen.. taisiiis aiheesta joka olikin mielessäni.



Eli ajattelin tälläkertaa kirjoittaa  omia mielipiteitäni vuorovaikutustaidoista ja muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Ensimmäiseksi haluisin rustata hieman maineesta ja mitkä mielestäni vaikuttaa siihen ja omista kokemuksistai maineen rakentamisen kannalta.
Tämä aihe juolahti siis mieleeni selaessani facebookkia ja jotenkin surullista, miten ihmisille leimautuu tietynlainen maine, jos on kerran perseillyt elämässään. Siis luin päivityksen, jossa tuttavastani oli levitelty juoruja että ko. henkilö viettäisi aikaansa rattoisasti olut tölkin kanssa humalassa päivästä toiseen huolimatta siitä, että oli saanut lapsen... Lapsi on siis ihan muutaman päivän ikäinen (?)..Siis millä logiikalla, ja miksi... mitä ihmiset tavoittelee sillä, että koitetaan romuttaa toisen uutta elämää levittelemällä tällästä.
Jos on joskus nuorena dokaillut ja hurjastellut tarkoittaako se sitä, että sä oot ikuisesti ihminen joka pistää alkoholin ja hauskanpidon etusijalle huolimatta siitä oliko henkilöllä vastuuta kannettavana tai ei?
Mä uskon siihen, että ihminen voi muuttua..Mutta  valitettavasti täälläpäin ei kaikki ajattele näin, jos  oot tehnyt yhdenkin virheen sua katsotaan sen jälkeen kun halpaa makkaraa ja saat kyllä virheistäsi kuulla vielä vuosienkin päästä... Tää kyllä kertoo mun mielestä näistäkin ihmisistä aikapaljon ketä tämmöstä juorua pistää eteempäin, että todennäkösesti niiden elämä on jäänyt junnaamaan paikoilleen ja olettaa, että se on aivan normaalia, ei se ei ole normaalia...Elämässä on tietyt elämän vaiheet, enhän mäkään enään pasko vaippoihin ja huuda ja itke jos on nälkä vaikka n. 19 vuotta sitten sitä tein jonkin tovin?

Toinen on muiden ihmisten asioihin puuttumien (osittaina kai liittyy äskeiseen kirjoitukseeni)..SIIIS ihmiset, joilla esim. riita tilanteessa on vain toisen osapuolen tarina kaikesta ja uskoo sitä kun hullu..MITÄ, MITÄ, MITÄ näiden ihmisten päissä liikkuu, varmasti itsekkin ovat olleet riidoissa joskus ja kuten jokainen ihminen tekee niin kertoo itse version alitajuisesti tai aivan "tajuisesti", joka on itselleen eduksi.
En koe itse olevani kovin hyvä riitatilanteissa, koska mielenkiintoni lopahtaa jo siinävaiheessa kun  toinen ei edes suostu sisäistämään tai kuuntelemaan kantaani, vaan jatkaa omaa argumenttia, kääntää kaiken toisinpäin yms.
Mutta niin.. Tuleeko näille ihmisille kuka nokkansa joka riitaan tunkeen jonkinlainen "maailman parantaja olo", siitä kun on saanut puollustaa läheistään? Yleensä näillä "äiti-Teresoilla" on tapana vaan sotkea asioita entisestään, koska ovat tietämättömiä suurimmasta osasta asioita .
Eli jos koet tarvetta  sotkeutua muiden riitoihin annan vinkin: faktat selviksi, parempi oisi aina vaan kyllä jättää muiden asiat muiden asioiksi.

Eipä mulla kai muuta ollt tällä erää! Kiitos, jos jaksoitte lukea ja anteeksi vielä huonot kirjotustaitoni toivonmukaan ne ajankanssa paranee.
Seuratkaa ja kommentoikaa, teette minut iloiseksi,
kiitos !
-Piusa